Saimme perehdyttäväksi ja kommentoitavaksi erään käräjäoikeuden päätöksen koskien koulussa tapahtunutta tilannetta.
Tilanteessa oppilas, jolla on todettua neuroepätyypillisyyttä, oli yrittänyt liikkua käytävällä reittiä, joka ei ollut sallittu. Paikalla olleet ohjaajat olivat yrittäneet saada oppilaan ensin puheella ja elein siirtymään. Kun se ei ollut onnistunut, olivat ohjaajat alkaneet siirtämään oppilasta tietyn konseptin mukaisesti, johon he olivat saaneet koulutuksen.
Siirtäminen ei ollut sujunut kuten oli ajateltu ja oppilaalle tuli lieviä vammoja.
Tuomiossaan käräjäoikeus perusteli päätöstään ja me olemme täysin samaa mieltä:
- tilanteessa ei ollut syytä käyttää voimakeinoja, eikä ohjaajilla ole sellaisten käyttöön oikeuttakaan
- tilanteessa ei ollut sellaista uhkaa tai vaaraa, että voitaisiin puhua hätävarjelutilanteesta
Mielestämme tilanteessa olisi voitu toimia toisin, mutta kun tietty päätös toimimisesta oli aloitettu, ei enää kyetty toisenlaiseen ratkaisuun (tilanne ns. "vei mennessään" ja oli varmasti stressaavaa osapuolille).
Asioita oli harjoiteltu, mutta jostain syystä ennakointia ja tietynlaista kiireettömyyttä ei ainakaan tuossa tilanteessa käytetty. Vaikka olisi saatu koulutusta ja osataan sekä tiedetään asioita, on aikuisella ihmisellä vastuu omasta toiminnastaan AINA itsellään. Sitä ei voi ulkoistaa esimerkiksi työnantajalle.
Miten teillä on mietitty erilaisia turvallisuuteen liittyviä asioita tai oppilaiden luomia haastavia tilanteita? Onko niistä puhuttu? Onko niitä harjoiteltu?
Me autamme teitä luomaan pedagogisesti, fyysisesti ja psyykkisesti turvallisen työympäristön.
Turvallisuus kuuluu kaikille!